Edward Francis Small Teaching Hospital

Aloitin harjoittelujakson puolitoista viikkoa sitten Gambian suurimmassa sairaalassa Banjulissa naistentautien osastolla. Osaston yhteydessä toimii One Step Center, josta olen aiemmin kirjoittanut jotakin. Sairaala on suuri ja toimii opetussairaalana lääkäreille sekä hoitajille.

Osaston toimintaan tutustuminen on ollut mielenkiintoista. Olen osallistunut jonkin verran myös hoitotyöhön, sillä sossun hommia osastolla ei juurikaan ole ollut. Puolentoista viikon aikana on ollut vain yksi tapaus one step centerissä (onneksi). Nuoren, hieman yksinkertaisen tytön oli raiskannut joku perheeseen kuuluva mies(täällä on laajennettu perhekäsitys eli meikäläisen ydinperheen lisäksi perheeseen kuuluu tädit,sedät,serkut ja ties mitkä kaimat ja kummit). Tämä tapaus tuli juuri kun olin lähdössä pois ja vastoin keskuksen (hulppea nimi yhdelle huoneelle) ideaa, sinne tunki kaikki hoitajat ja apulaiset töllistelemään. En vaan voinut enää itseäni sinne tunkea mukaan, tuntui pahalta tytön puolesta. Yksityisyys sairaalassa on olematonta.

Osasto on suurehko huone, jossa potilassänkyjä on kahdessa rivissä yhteensä 15. Huoneen päässä on pöytä, jonka luona hoitajat ja lääkärit tutkivat potilaspapereita ja keskustelevat potilaista. Paperit ovat levällään pöydällä, mitään arkistosysteemiä osastolla olevien potilaiden papereille ei ole. Vasta kun potilas kotiutetaan, hänen paperinsa viedään isoon arkistoon.

Pöydän ääreen tulevat myös tarkastuskäynnille tai muuten tutkimuksiin tulevat potilaat. Kaikki voivat kuulla heidän asiansa ja vaivansa. Joskus pöydän ääressä on käynnissä useampi keskustelu eri potilaiden asioista ja lisäksi vielä juoruilua siihen päälle ja kuka vain voi kommentoida mitä tahansa keskustelua kesken kaiken. Meteli voi olla mahtava meikäläisellä mittakaavalla.

Erillinen tutkimushuone sentään löytyy, siellä lääkärit suurimmaksi osaksi suorittavat tutkimuksensa ja hoitajat valmistelevat potilaat leikkaukseen. Yksityisyys sielläkin on tosin hieman niin ja näin, sillä tutkimushuone on pieni ja ikkuna auki. Ikkunan toisella puolella on käytävällä penkki, jossa potilaat ja omaiset odottelevat eli he kuulevat kaiken mitä huoneessa keskustellaan. Tutkimushuoneen takana on vielä yksi huone, jossa on kirjoituspöytä ja jota kaiken järjen mukaan voisi käyttää potilastapaamisiin, mutta sitä ei siihen käytetä kuin vain siinä tapauksessa, että potilas osaa pyytää yksityistä keskustelua lääkärin kanssa.

Sairaalassa on myös yksityisosasto, jonne pääsee ne joilla on rahaa maksaa. Vuorokausimaksu on tuhat dalasia eli noin 20 euroa. Siellä potilaalla on yksityishuone, oma suihku ja wc sekä tv.ssä kaikki taivaskanavat.