Kello on jotakuinkin puolenyön paikkeilla sunnuntai-iltana. Harjoittelu alkaa huomenna kello 9. Saapumisesta on kulunut viisi päivää ja tunnelmat on yleisesti jotakuinkin positiiviset, harjoittelun suhteen innostuneen odottava.Paljoa en ole ehtinyt tekemään tai näkemään, aloille asettuminen ja miehen suvun ja ystävien tapaaminen on vienyt suurimman osan ajasta. Eilen käytiin vähän kylillä eli Senegambian alueella kuuntelemassa paikallista livebändiä tanssijoiden kera. Senegambia on tursitibisneksen keskittymä. Sieltä löytyy jos jonkinmoisia hotelleja ja kaikenlaisia ravintoloita. Yksin en viitsi sinne lähteä, sillä rauhassa et saa taatusti olla. Tuttavuutta yritetään tehdä kaikin keinoin jos vaikka jonkun roposen rahaa saisi turistilta puristettua.
Gambia on melko turvallinen turistille, kunhan pitää järjen päässään niin kuin missä tahansa muualla. Taskuvarkaita ja huijareita löytyy täältäkin. Hieman on pitänyt itseään herätellä ymmärtämään, että vaikka täällä ei naiset kulje kaavuissa niin suurin osa gambialaisista on muslimeja. Täällä esimerkiksi nainen ei asu yksin. Kotoa muutetaan vasta kun mennään naimisiin ja tupakoivia naisia pidetään huonoina. Naisen ei tulisi katsoa miestä silmiin, se on jonkinlaista flirttailua. Erittäin vaikeaa kun on tottunut siihen, että se on rehellisyyden osoittamista. Täytyy siis vähän miettiä ettei tee ihan mitä vaan missä vaan kun olen gambialaisen vaimo. Tupakointia esimerkiksi vältän apen ja anopin nähden enkä viitsi kadulla kävellessä poltella. Silmiin olen miehiä kuitenkin katsellut 😜. Turistien toilailuista ei niin välitetä. Tämä siis muilta kuultua, katsotaan sitten mikä on minun mielipiteeni asioista kun olen ollut täällä hieman pidempään.
Kulttuurishokkia pukkaa sen suhteen, että porukkaa ramppaa täällä meidän kotona aamusta iltaan. Ei hetken rauhaa, jota ilman en voi elää. Onneksi tuo siippa ymmärtää ja järjestää minulle omaa aikaa. Meidän kanssa täällä asuu myös mieheni kolme ala-asteikäistä melkoisen vilkasta lasta. Siinäkin on ollut totuttelemista. Kun juuri on tottunut siihen ettei oma jälkikasvu asu enää samassa taloudessa niin nyt täällä pyörii niitä kolme ja niillä on tsiljoona kaveria myös.
Kuumuus on ollut uuvuttavaa, siihen onkin totuttelemista. Vettä menee paljon, janottaa kaiken aikaa. Öisin olen saanut kuitenkin nukuttua kun on viileämpää ja meillä on täällä hyvät kattotuulettimet joka huoneessa.
Hiljaisuuteen tottuneelle suomalaiselle äänet on täällä tosi kovia. Musiikkia kuunnellaan niin kovaa, että tärykalvot tutisee vielä tunteja sen jälkeen ja puhutaan niin kovalla äänellä, että kaikki naapuritkin varmasti kuulee. Liikenteen äänet ja torven töötötykset, kukot kiekuu, musiikki pauhaa ja niin edelleen. Nyt on ihana hetki kun lapset nukkuu, mies ulkona aidan takana pölöttämässä kavereidensa kanssa ja on hiljaista. Lataan akkuja tässä hetken yksikseni ennen kun vetäydyn yöpuulle. Saa nähdä tuleeko uni silmään vai jännittääkö huominen niin että karkottaa unen pois.