Gambiassa tuntuu olevan kaikki ovet ja lukot rikki. Vessoista ei ole istumarenkaita ja veden tulo on heikkoa joka hanasta. Kukaan ei ole koskaan ajoissa missään ja sähköt katkeaa juuri silloin kun kipeimmin sitä tarvitsisit, esimerkiksi aamulla kun kuivaat hiuksia hiustenkuivaajalla kiireessä. Kiirettä ei oikeasti edes ole, sillä kukaan ei ole ajoissa missään. Osastolla yökön vuoro loppuu klo.8 aamulla, mutta kukaan ei ole silloin päästämässä yöhoitajaa kotiin, vaan hän joutuu odottamaan vähintään yhdeksään. Yöhoitaja kuitenkin tulee töihin illalla jo kello seitsemän päästämään iltahoitajat kotiin, vaikka vuoro alkaakin vasta kahdeksalta. Reilu peli, vai mitä?
Tapasin maanantaina klinikan odotustilassa espanjalaisen rouvan, joka oli tuonut ystävänsä saamaan hoitoa. Hän kummasteli systeemiä ja oli epätietoinen kuinka asiat täällä hoituu. Kukaan ei kerro miten ja koska ja missä tapaat lääkärin eikä juurikaan opasta kuinka toimia. Tänään tapasin saman rouvan uudelleen ja hän kertoi saaneensa ystävänsä lääkärin vastaanotolle vaikkakin se vei hirveästi aikaa. Tällä kertaa hän oli tuonut toisen ystävän tutkittavaksi. Hän oli aivan pöyristynyt kuinka röntgenkuvat täällä otetaan ja näytti ottamaansa kuvaa. Kuvassa oli jonkinlainen röntgenlaite pihalla auringossa. Hän epäili ettei niistä kuvista näe mitään, minä taas kauhistelin josko laitteesta säteilee röntgensäteilyä. On ikävä huomata kuinka täällä on ammattitaitoinen henkilökunta, mutta laitteet ja välineet ovat ala-arvoisia ja se tekee heidän työstään turhauttavaa ja raskasta.